Jokohan se jokusen vuoden jälkeen olisi aika päivittää tietoja. :D Muutto ja lapsien tuleminen on tuoneet uutta niin minun kuin koirien elämään. Unna on kyllä reipastunut paljon, mutta ei se vieläkään lapsista pidä sen isommin. Sietää kyllä ja joskus innostuu kutsumaan niitä leikkiin, mut yleensä vaan vaihtaa paikkaa tai menee ulos.

Näiden vuosien aikana Unna on päässyt pääkoiranani treenaamaan agilitya Jyväskylän Agility Teamissa. Onkohan nyt kolmas vai neljäs jakso menossa. Nyt viimeiset kaksi kurssia on olleet tosi hyvät. Me on opittu tosi paljon näiden jaksojen aikana ja näiden opettajien avustuksella. Kiitos heille suuresti!

Joka kerta tulee jokin ihan uusi juttu, joku jippo, mikä ennen on jäänyt kokonaan huomaamatta. Tärkeimpänä on ollut huomata keino, jolla Unnalle saa sen oikean vireen päälle. Olen aina tehnyt sivulle istuttamisen ekan esteen taakse ja mennyt minne meenkin vastaanottamaan. Se on ehdottomasti väärä tapa. Unna syttyy, jos se saa juosta mun kanssa. Eli mun on tehtävä liikkeestä lähtö joka kerta, vaikka rata olisikin sellainen, että helpointa olisi aloittaa vastaanottamalla koira kauempaa. Mä en myöskään voi vain lähettää sitä esteelle josta pitää palata samaan paikkaan ja jäädä seisomaan itse, vaan mun on oltava sitä esim sen putken suulla vastaanottamassa ja juostava sen kans seuraavalle esteelle. Unnan vireeseen saanti vaatii siis multa enemmän työtä, mutta ehkä se tekee ihan hyvää, kun joutuu joka treeneissä hengästymään. :D

Yksittäisiin esteisiin me on myös saatu vähän uusia vinkkejä. Keppejä alettiin nyt joku aika sitten ekaa kertaa kokeileen verkkojen kanssa. Mun vaan pitäisi useammin päästä itsenäisiin treeneihin. Mut siin on se hankaluus, et pääsen kyl päivällä, mut pojat on sit aina mukana. Ei se mitään, et vanhempi on mukana, mut nuorempi ei vielä oikein jaksa siel itsekseen odotella. Et nukkuaikaan pääsen jos pääsen. Yritän päästä kerran viikkoon ees omatoimitreeneihin, mut aina ei onnistu. Nyt on ollut pitkä tauko, kun Unna teki juoksun, tällä viikolla ei treenejä ollu ja ens viikolla on jatpailut eli treenit korvataan epävirallisiin agilitykisoihin talkoihin menolla. Mut sit alkaa taas uuden ohjaajan kanssa. Aika näyttää, miten käy. Harmittaa, kun nykyinen ope lähtee. Opittiin paljon hänen kans. Toivottavasti seuraava on yhtä hyvä.

Unna ja Unnan pennut. Kesän kulku: Treeni-into alkoi lopahtamaan, koska juoksut olivat tulossa. Sitä kesti muutaman viikon. Sit alko juoksu: kolmen viikon tauko. Sitten Unna on niiiin raskaana, että seuraavat kaksi kuukautta ei voinut treenata. Ekan kierroksen saattoi mennä jopa loistavasti, mutta toisella kierroksella ei suostu hyppäämään esteen yli ei sitten millään. Ei kertakaikkiaan vaan mee, hän päätti, ettei lapsilla vaan mee vatta sekasin.. Viime viikolla ei sit suostunut meneen enää sitä ensimmäistäkään kierrosta. Menin sen kans yhden kierroksen houkutellen puoli tuntia per este. Sen jälkeen siirrryin treenaan Taikalla. kotona huomasin, että Unna oli jossain vaiheessa synnyttänyt, koska viikkileluja ei enää saanut vinguttaa...

Tänään oli treenit ja treenasin pelkkää Taikaa. Jätin Unnan suosista autoon, en jaksanut alkaa tappeleen sen kanssa taas. Katsokoon nyt vierestä, jos sit ensi viikolla olis enempi himoja touhata, kun näkee et toinen viedään. :)  Tän enempää ei mei treeneistä, ei niis ole paljon kertomista. Tässä vain odotellaan, et pennut on luovutusikäsiiä ja voidaan taas elää normaalisti. :)

No niin, päivityksiä vihdosta viimein. Juoksut on loppumaisillaan, joten josko hiljalleen pääsisi agitreeneihin. Ensi ma on kyllä iltavuoro, et se voi vielä jäädä väliin.

Kesäleiri Säkylässä oli suunnitelmissa, mutta kun molemmat tytöt juoksi yhtä aikaa, niin se reissu jäi väliin. Ei siellä olisi ollut mitään tekemistä, lähdimme siis muita mantuja kiertelemään ja olosta nauttimaan vähän rauhallisemmissa merkeissä. Sunnuntaina kävimme kuitenkin Unnan kanssa leirin yhteydessä pidetyssä jalostustarkastuksessa.

Tuomaria en tiennyt etukäteen. Unnasta sen eka kommentti oli, et kumpaa rotua tämä on. Tuomarina siis Matti Tuominen. Tässä arvostelu:

Yleisvaikutelma: Tyydyttävä
Koko: 48 cm
Purenta: Ok
Hampaat: Pienet hampaat
Tyyppi: Tyydyttävä. Porokoiramainen.
Mittasuhteet: Hyvät
Sukupuolileima: Selvä

Pää: Porokoiramainen
Ilme: Porokoiran ilme
Kallo: Hyvä, vahva kallo
Kuono: Aavistuksen pitkä, alaleuka saisi olla voimakkaampi
Kirsu (pigmentti): Ok, väriin nähden
Otsapenger: Loiva
Korvat: Kookkaat, hyvin leveät tyvestä, oikein asettuneet
Silmät: Pyöreät

Luusto: Riittävä
Ylälinja: Ok
Alalinja: Aavistuksen nouseva
Rintakehä: Lyhyt
Eturaajat: Suorat
Eturaajojen kulmaukset: Normaalit
Lanne: Pituus ok
Lantio: Jyrkkä
Takaraajat: Hyvät
Takaraajojen kulmaukset: Normaalit
Liikunta: Liikkuu yhdensuuntaisesti edestä ja takaa, riittävän leveästi. Sivuliikkeen pituus riittävä

Käpälät: Ok
Häntä: Alaskiinnittynyt, päässä paimenkoukku. Asennoltaan liikkeessä yllättävän hyvä.
Karvapeite: Kauttaaltaan lapinkoiralle liian niukka, pohjavillaa on. Porokoiramainen karvapeite.
Väri: Parkki
Yleiskunto: Erinomainen
Luonne: Saisi olla varmempi

Ei suositella jalostukseen

Huomautuksia: Liian porokoiramainen

Jeps. Ihan miten vain. Noh, onneksi olen oppinut sen, että kaikki mielipiteet on vain yhden henkilön mielipiteitä ja et omani saa poiketa muiden mielipiteestä. Niin kuin nyt poikkeaa tästä Tuomisen mielipiteestä. Tuominen totesi, että tämä on hyvä porokoira, oikeastaan loistava sellainen. Mun pitäisi viedä Unna Lappiin ja ottaa se uudelleen rotuun porokoirana. Se herätti hilpeyttä paikalla olijoissa. Mielestäni hiukan liioittelun puolelle meni, kun lapinporokoiran omistajat tulivat sanomaan, että ovat niin kateellisia kun hei lapinporokoirat eivät ole yhtä hyviä rakenteeltaan. Juuh.

Tuominen totesi, ettei voi tälle kyllä tyydyttävää parempaa antaa millään. On liian porokoiramainen. Että se on ymmärrettävää rotujen yhteisten esi-isien vuoksi, mutta nyt kun näitä kahta rotua (suomenlapinkoira ja lapinporokoira) on tarkoitus jalostaa eri roduiksi, tällaiset välimuodot pitäisi jättää jalostuksen ulkopuolelle. Tuossa siis syy siihen, ettei suositella jalostukseen.

Siis välimuodot tulisi jättää jalostuksen ulkopuolelle? Pitäisi jalostaa rodut erikseen? Juu, niinhän se periaatteessa menee, mutta kuuluuko sen mennä niin? Kuuluuko suomenlapinkoirien muuttua niin yhdennäköisiksi, että moni hyvä ja terve yksilö jätetään jalostuksen ulkopuolelle pelkästään ulkomuodollisiin seikkoihin nojaten? Onko se näyttelyllinen ulkonäkö todellakin niin paljon tärkeämpi kuin terveys ja työkoiran elämään kykeneminen? Koska työkoiriahan nämä loppupeleissä ovat, vaikka seurakoiriksi niitä nykyään jalostetaankin. Itse yritän kuitenkin muistaa rodun lähtökohdat, poropaimenen sielun, vaikka nykypäivänä vain aniharva koira siihen työhön päätyy. Kuitenkin, siihen työhön pitäisi yksilöitä löytyä jatkossakin. Sitä ei siis sovi unohtaa. Ja miten tämä näyttelylapinkoira sopisi ylipitkine turkkeineen ja lyhyine runkoineen poroja paimentamaan Lapin mahtaviin maastoihin? Epäilen, ettei järin hyvin.

En nyt siis tarkoita tällä omien koirieni jalostusta, sillä siihen on otettava huomioon muutakin kuin vain ulkonäkö, mutta noin yleisesti. Yritän vain herättää ajatuksia, annetaanko todellakin yhtenäisen ulkonäön mennä kaiken muun edelle. Siinä mun mielipide eroaa Tuomisen ajatusmaailmasta. Mun mielestä tärkeämpää olisi kuitenkin pitää se geenipohja mahdollisimman laajana. Suomenlapinkoirilla ja erityisesti näillä Unna koirilla eli paimensukuisilla on niin pieni geenipohja, ettei sitä turhanpäiten enää pienentää pitäisi. Päin vastoin, pitäisi ottaa ulkoa vähän uutta verta, mut sehän ei millekään Tuomisille ole edes vaihtoehto luultavasti. Niin kun ei suurimmalle osalle lappalaiskoiraväestä tai koiraväestä ylipäätäänkään. Eihän rotukoiriin nyt vain voi sekoittaa mitään muuta, sehän olisi aivan kamalaa. Jalostetaan mieluummin olemassaolevilla niin, että loppujenlopuksi ei ole sairauksien vuoksi enää mitään, mitä jalostaa. Siinä tilanteessa sitä uutta verta vasta lähdetään etsimään, kun se on jo myöhäistä.

Palataanpa asiaan. Jalostustarkastus. No sehän on toki pelkkää ulkomuodon arvostelua. Se ei kuitenkaan ole näyttely. Mulle niillä kahdella on selvä ero. Onko se sittenkään niin, tämän tuloksen perusteella. Etsitäänkö jalostustarkastuksessakin vain sitä ideaalia lapinkoiraa? Koska mun mielestä Unna ei nyt vielä ihan niin paha ole, etteikö sitä voisi hyvän uroon kanssa käyttää. Mutta näkemyksiä on monia. Onneksi Tuominen ei ole Jumala, joka tämän asian päättää. Kyllä siinä huomioin tärkeimpänä ihan muut seikat. ;)

Se muuten nauratti tuolla tarkastuksessa. Kaksi naista kirjurina siellä, nimiä en tiedä. Ilmeisesti kuuluvat jalostustoimikuntaan? Tuominen mietti, ettei hän tätä kyllä jalostukseen käyttäisi. Kysyi sitten vielä, että mitä te olette mieltä, mitä jalostustoimikunta on mieltä. Naiset alkoivat supattelemaan keskenään ja sen kuulin, kun sanoivat että hei nimet kai tulevat siihen tms. Sit sanoivat, että olemme samaa mieltä kuin sinäkin. Juuh. Että pitää ensin miettiä tuleeko heidän tiedot näkyviin ennen kuin voi sanoa oman mielipiteensä ja senkin jälkeen vain myötäillään kättä heilauttaen tuomaria. Jäipä melko hyvä kuva leideistäkin. :D

Heh. Tämä oli tällainen reissu. Onneksi tätä ei tarvitse ottaa liian vakavasti. :D

Mutta juu, taisi mennä vähän rönsyilyksi tämän päivän blogi. ;)

Niin.. Siis juoksuisenahan ei mennä treeneihin, eikös se niin ollut? :P En muistanut yhtään tarkistaa kotona, onko ne jo alkanut. Vasta ennen treenejä käymäni lenkin aikana muistin tarkistaa. Alkaneethan ne oli. Mukana oli vaan yks uros ja se ei vielä ymmärrä tyttöjen päälle, niin kokeiltiin nyt kuitenkin.

Tällä kertaa mentiin ihan oikeita ratoja, huih! Kun käveltiin eka rata läpi, sanoin, että jaa toi pitäis kokonaan mennä. :P Noin pitkä ja noin paljon esteitä! :O Yritetäänpä muistella, mitä siellä oli.. Hmm..

Ekalla kierroksella oli hyppy, mutkan kautta hyppy, pituus, kepit, hyppy, tosi kaareva putki, hyppy, pussi, hyppy, suora putki, hyppy. Olisko tämä? Vai menikö ihan pieleen. En kyllä muista, kun oli niin monta erilaista rataa. :)

Tässä ekassa oli kuitenkin niin pitkä pituus, että pelkäsin ettei Unna mene yli. Tai menee yli, mut astuu siihen. Ei astunut! Hieno tyttö! Ja kepit meni vasemmalla kädellä hyvin. Siis oikeastaan se koko eka kierros meni aivan yli loistavasti, se olis pitänyt saada nauhalle! Me mentiin se kutakuinkin suoraan yhteen pötköön ilman kertauksia. Hieman vain vauhti hidastui parissa paikassa palkkion antamisen ajaksi ym. Vähän hienoa. Sanoin, että vahinkoja sattuu. Niinpä, sama uudestaan, ni takerruin taas niihin hiton keppeihin. :P Mut ehkä munkin alitajunnassa kehitystä on tapahtunut, sillä kepit meni tällä kerralla paljon paremmin kuin aiemmin. Ainakin omasta mielestäni. :)

Toinen kierros aloitettiin muutamalla keinuharjoituksella hihnassa. Pyysin russeli Lillin omistajaa (nimi oli, köh.. no eikö  Lilli riitä :P ) ottamaan meistä kuvia, joten tässä niitä. 

Keinu oli osa rataa, joka sit tehtiin jo hihnatta. Hyppy, mutkan kautta hyppy, valssin kautta kepit, hyppy, melko suora putki mut sisään vaikeasta kulmasta, keinu, hyppy, pussi, hyppy, suora putki, hyppy.

Pari kertaa mentiin tämäkin rata. Opettajallakin oli työtä, kun ensin piti olla auttamassa keinussa ja sit pussille. Pussiin Unna ei suostunut menemään, kun oli kokonaan maassa, mut sit ko ope tuli avuksi päätä nostaen, niin hienosti meni. Tässä opeteltiin vähän enemmän jo tuota ohjaamista, et miten ite pitää liikkua, tehdä valsseja ym. Työtä se vaatii, mutta kyllä minä opin. :)

Vielä jäi vähän aikaa, joten tehtiin kolmaskin rata. Nyt oli selkeä uun muotoinen rata. Tarkoituksena saada vauhti kovaksi toisen puolen suoralla. Hyppy, putki, hyppy, kepit, hyppy, putki, keinu ja nopeus suora eli hyppy, pituus, 3 x hyppy.

Ensin mentiin rata kokonaisuudessaan. Meni ihan ok, pientä säätöä mammalla välillä. Opettaja auttoi taas keinussa, ettei mennyt liian nopeasti alas. Suoran päässä odotti namikulho, johon treenikaveri pisti namin. Unnalle piti ekalla kertaa näyttää, et tuol on nami ja sen voi syödä. :) Lähtiessä hää näki, kun treenikaveri pisti uuden namin kippoon. Ei yrittänyt hakea sitä, mut näki.

Tän jälkeen mentiin pelkkä nopea suora pari kertaa läpi. Jos oikein muistan, Unna ekalla kertaa jostain esteestä meni ohi, mut en oo varma. Toisella kertaa typsy meni namikipolle katselemaan, mitä herkkua on. Tietty mieki palkkasin lisäksi. Sit ko lähdin et mennään kerta vielä, ni typy menikin treenikaverin luo et anna jo se nami mulle, ei sitä tarvi kippoon pistää. :D No, mentiin kuitenkin vielä yksi kerta ja kyllä joutu ihan juoksemaan ja kaik esteet hienosti yli. :)

Tosi mukavat treenit oli. Juoksutkaan ei haitannut kamalasti tällä kertaa. Mut muutaman viikon tauko tulee, eikä typsy pääse edes tämän viikon kesäleirin treeneihin, kele. Arvasin. Mut ehtiihän sitä. Ensi viikolla JOS Taika ei alota juoksua, se pääsee treenaamaan.

Niin juu. Tais olla toisella kierroksella toisessa putkessa, kun Unna juoksi sinne ja mä esteelle, mut kukaan ei hypännyt sen yli. Katselin ympärilleni, et missä koira on. Se jäi putkeen. :P Mikä lie haisu siellä oli. Sit vaan jatkettiin matkaa. :)

Eli nyt se oli sitten agilityn alkeiskurssin viimeinen kerta. Hirmuinen kiire oli kurssille, kun menin suoraan töistä. Koirat hain kotoa ja menoksi ilman lenkkiä. Ehdin paikalle juuri sopivasti, kun muut oli ekaa kierrosta lopettelemassa. Harjoiteltiin.. hmm.. onkohan se keinu nimeltään? Aluksi Unna meni hienosti namin perässä. Sit jossain vaiheessa se huomas et hei täähän keinuu ja hyppäs alas ko en ollu jämptisti pitämässä kiinni. Toista kertaa ei päässyt alas. Pidin namia nenässä kiinni ja annoin namia sit useammin. Monta kertaa tätä mentiin. :) Ohjaaja auttoi pitämällä keinusta kiinni.

Niin ja se mun paha tapa kehua ja hörpöttää kesken tehtävän tuli taas esiin. Kunnes ohjaaja asiasta mainitsi ja siirryin käyttämään käskyä niin kauan, kun esteellä ollaan. Mun pitää oppia tuo automaattiseksi! :)

Mentiin myös rengasta, joka viimeksi oli vaikea, kun Unna pelästyi. Nyt sanoin heti ekasta kerrasta alkaen yli-käskyn, niin typy hienosti hyppäsi renkaan läpi. Muutaman kerran sekin otettiin. Tosi hieno tyttö, ei merkkiä pelosta. :) Tällä kertaa este oli alempana.

Toisella kierroksella tehtiin jo pieni rata taas. Muutama hyppyeste ja putki perään. Hyppyesteet oli silleen vierekkäin eli mun piti osata kulkea takaperin ja ohjata. Osasinko? No en. :P Jätin Unnalle ihan liian pienen tilan hypätä sitä toista estettä. Se ei hokannut, mitä yritin räpiköidä. :P Kyllä se sit ne meni, mut toisen esteen kohdalla aina pysähtyi ja siitä tuli sellainen vauhditon hyppy. :P Siitä sit putkeen, putki tuntuisi alun vaikeuksien jälkeen sittenkin olevan tosi kiva este. :) Unna juoksee sen ihan innoissaan, kun olen kehunut niin paljon sinne menosta. :) Unna on niin kiva, kun sille riittää pelkkä hurja kehuminen niin se innostuu asioista. :)

Lopuksi lisättiin tähän sarjaan vielä normaalikorkuinen hyppyeste putken toiseen päähän. Sekin meni vähän pysähtyneesti, ei vauhdilla. :) Nää käsieleet tarvii multa paljon oppia vielä. Lopuksi mentiin vielä niitä ikuisesti vaikeita keppejä. Vasen käsi toimi taas huonommin, mutta toimi jo vähän paremmin kuin viimeksi. Oikealla kädellä sujui hyvin. Mikä ihme siinä voi olla, et se vasen on mulle niin vaikeaa? Ei se Unnalle ole. Unna menee kuin vanha tekijä. Mamma vaan tarvii oppia kyl ihan tosissaan. :P

Kurssin jokainen treenikerta otettiin nauhalle. Alussa oli pieni haastattelu ja nyt lopussakin oli haastattelu. Sain tietää, että jokainen saa omat toilailunsa itselleen ensi viikolla. :) Innokkaana, mut nolona sitä "elokuvaa" odottelen. :P Tiedän, että katselen sitä tyyliin, en mä oikeesti voi olla noin tyhmä. :P No, jos siitä jäis sit päähän jotakin, kun näkee ne omat virheensä. Tosi hienoa kyllä, että tällaisen mahdollisuuden antavat. Pelkään vain pahoin, ettei tämä ole ainoa, mihin näitä videoita käytetään, se jää nähtäväksi. :P

Vaikka kurssi loppuu, treenit ei lopu. Eli edelleen maanantai-iltaisin, mutta nyt hieman aiemmin, kun toinen ryhmä siirtyi tiistaille. Aikaa on enemmän, ensi kerralla aletaan ottamaan ratoja. Kaikki esteet on nyt käyty ainakin kertaalleen läpi.

Kuulin, että Walatissa eli tässä meidän agiyhdistyksessä treenataan periaatteessa läpi vuoden. Nyt ollaan ulkona toivottavasti tuonne loka-marraskuulle asti. Niin kauan kuin pystytään. Joulukuu on lomaa. Tammikuussa alkaa maneesissa niiden kesken, jotka haluavat maneesimaksun maksaa. Sit keväällä siirtyy taas ulos. Tosi mukavaa, ettei ole mitään kesälomia tai muita. Et treenata voi tosiaan läpi kesän.

Siinä videon haastattelussa kysyivät, jotta joko mennään syksyn omiin kilpailuihin. Heh! En nyt sentään usko, et me ihan niin nopeasti valmiita ollaan! :D Mut jos mamma oppii ohjaamaan, niin ehkä ensi vuoden syksyksi olisi yritysvalmiudessa. :P Vai onkohan sekin jo liian optimistinen. Aika näyttää. :P Mut harrastusta jatketaan, ihan varmasti! :)